Sunnuntaina aamupäivällä, auringon kömpiessä kiitettävän näköisena puiden yläpuolelle päätin lähtä läheiselle mäelle kuvailemaan maisemia. Yritykseksi se sitten jäikin.. Potkin punaisella potkukelkalla oikein tomerana kohti mäkeä. Pakkasta oli apatitirallaa 14 astetta. Mutta kun pääsin Kontinjoen pienelle kyläkoululle ja porhalsin sen pihan läpi, sattui silmääni lintujen ruokintapaikka jossa kävi armoton vilske. Pikkulinnut siellä lentelivät ympäriinsä ja söivät jyviä ja mitä nyt lie maaruunsa mahuttivatkaan. Olivat ne niin hellyttäviä että pakko oli muutama kuva niistä ottaa. Ja muutama lisää. Voisi sanoa että lopulta jouduin jäämään niiden pariin siihen asti että akku oli loppunut sekä kamerasta että miehestä, ja sormet olivat suoraan verrannolliset kymmeneen pikku jääkalikkaan.
Pikkulintujen elämä saattaa vaikuttaa äkkiseltään kevyeltä ja hilpeältä meiningiltä, kun ne lentelevät niin ketterästi ruokintapaikan ympärillä ja piipittävät enemmän kuin eräs Es-Keijo pahimman murrosiän aikaan.
Mutta sitä se ei ole!Talvella ne taistelevat hengestään joka päivä, ja pienikin annos siemeniä saattaa olla sama kuin huominen päivä lisää. Se, joka on lukenut ala-asteella ahkerasti biologiaa saattaa tietää niiden elintoimintojen valtavasta nopeudesta jotain, mutta minä en tiedä. Tuon enempää. Kesällä emolla on iiso poikue ruokittavana ja huhhuh, on se kovempaa hommaa kuin keskivertosuomalaisella perheenäidillä.
Mutta onko joku kuullut niiden valittavan ? Vaativan äitiyspäivärahaa ? Lapsilisää ? Ei veikkoset.
Nää kuvat on otettu 10 minuutin välein toisistaan. Usko tai älä.
Oli niin kylymää jotta piti venytellä vähäsen !
Hyppäänkö ? vähä pelottaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti