Kaikki haluu nähä tähtiä.. Riippuu onko ne maassa vai ilmassa.

Tiiättekös, silloin kun on uusikuu eli suomenkielellä ei kuuta, kannattaa keskittyä tähtikuvaukseen ! Tuo suuri kuu-ukko kun nielee kaikki hentoiset tähdentuikkeet omalla puolellaan taivaankantta ja puolet toiseltaki puolelta. Silloin kun on uusikuu, kannattaa klo 11 illalla käväistä ulkona, seisoskella siellä vähän aikaa nenä ylöspäin ja ihastella sitä loistoa. Älkää kuitenkaan palelluttako itseänne, niinku minä tein tässä pari päivää sitten. Nyt sitä sitten niistetään enemmän kuin hautajaisissa..

SITTEN toisekseen huomasin tänään oman "kämpän" ikkunassa toosi hianon jäämuodostelman tai miksi sitä sanois, ja tässä vähä kuvia siitä.

Juuhhanin pakinat, osa 3

Kiusaaminen on sellainen asia, josta ihan jokaisella yli 10- vuotiaalla on jonkunlainen mielipide. Jotkut ovat jyrkästi sitä vastaan ja lähtevät barrikadeille asian puolesta. Jotkut saattavat olla sitä mieltä ettei se ole kovin kummoista, ja siksihän niitä ihmisiä kiusataan koska ne ovat sellaisia, kiusattavia. He ansaitsevat sen. Useimmat eivät kuitenkaan juuri tiedä tai ehkä jaksakaan ottaa selvää mitä se todella on. He ovat periaatteessa sitä vastaan,koska siitähän sanotaan että se on inhottavaa ja ala-arvoista, mutta koska asia ei kosketa heitä eivätkä ole välttämättä koskaan kokeneet kiusaamista, eivät he osaa muodostaa siitä aivan päivänselvää mielipidettä. Sanoisin että meikäläisellä on asiasta vahva mielipide ja koetan sen parhaani mukaan jakaa teidän kanssanne. Jos pysytte rattailla. Jos ette, niin unohtakaa koko teksti.

 Olen vakavasti sitä mieltä, että kiusaaminen on yksi surullisimmista asioista mitä ihminen voi toiselle tehdä.

No miksi ihmeessä muka ? Cmoon, mitä kamalaa on jonkun randomin härnäämisessä ja ehkä vähän tönimisessä kun verrataan johonkin ydinpommin pudottamiseen ja tuhansien kuolemiseen ?? 

No, toki tuokin asia on aivan hirveä. Ihmishenkien menettäminen on kamalaa, brutaalia, ja kuitenkin sitä tapahtuu joka päivä. Syyriassa räjähtää autopommi ja tuhansia kuolee. Armeija tulittaa siviilejä ja lisää tuhansia kuolee. Mutta, entä jos tuhotaan viattoman, ehkä vähän erilaisen ihmisen sielu, itsetunto, loppuelämä, niin että jäljelle voi jäädä ihmisraunio joka ei koskaan kykene elämään onnellista elämää, ilman että itsekään tajutaan mitä on tullut tehtyä ? 

 'No, me poikkain kans vähän syrjittiin sitä yhtä vammasta.. kolme vuotta.' 'No sen yhen tytön olis pitäny ite tajuta et me ei haluta sitä meiän mukaan.. semmonen hiljanen hissukka se oli.'

Nyt se hiljanen hissukka on vielä hiljaisempi. Teki itsemurhan vuosi sitten.

 HEI , keksin nuo (ainakin melkein) omasta päästä, mutta näin voi hyvin käydä! Näin on varmasti jo käynyt. Ja tulee käymään vielä niin kauan kuin on ihmisiä. 

On omituista, miten ihminen on ainoa olento maapallolla, joka on lajinsa edustajille näin julma. Eläinmaailmassa ei esiinny missään määrin samanlaista joukkotuhoa, syrjintää, kidutusta ja tuhoamista kuin ihmisten keskuudessa. Joukko apinoita hyökkää keppien kanssa pienempää yksilöä päin, noin vain ilman syytä ? 

Tiedättehän tarinat rumasta ankanpoikasesta ja Dumbosta, lentävästä norsusta ? Ihmisten tarinoita. Surullisia kertomuksia kiedottuna harmittomaan, mukavaan peitteeseen. Pikkulapsille tulee tuskin selväksi, että tässä käsitellään kiusaamista, hirveää asiaa. Onneksi näissä tarinoissa on onnelliset loput. Rumasta, harmaasta ankanpoikasesta kasvaa kaunis joutsen, ja Dumbosta sirkuksen päätähti.

Näin käy epäilemättä oikeassa elämässäkin. Monet kiusaamistapaukset ovat satunnaisia, kenties pitkällä ajanjaksolla lähes harmittomia, ja kiusatuista kasvaa suurenmoisia ihmisiä, rutkasti vahvempia ja ihailtavampia kuin kiusaajistaan. Valitettavasti  ehkä sadasta kiusatusta ehkä viisi saa elinikäisiä traumoja ja valtavia pelkotiloja, niin etteivät parane enää koskaan entiselleen. Tämän kaiken tuskan, itsesäälin, elämänhalun menettämisen saa aikaan ihmisten järjettömän valtava lyhytkatseisuus ja ajatuksenjuoksun tylsyys. Eihän sitä osaa miettiä, mitä uhrille tapahtuu, ja ei sitä ehkä haluakkaan. Kun on tuommoinen.

Äärimmilleen viety esimerkki asiasta ovat kansanmurhat. Juutalaiset, Hitler, ei muita tule mieleen mutta koittakaapa te kaivaa esille. Ja vain sen takia, sen erilaisuuden ja  oman lyhytkatsoisuuden.

Kaks .Kaks. Yks.

heipähei ! Noni. Nyt tuleekin sitten kuvia tavallista enemmän,koska edellisestä postauksesta on jo kokonaista kaksi viikkoa. Joku harvinainen yksilö on ehkä saattanut ihmetellä viime lauantaina, miksi tekstiä ei tule ihmisten ilmoille ja loukkaantunut verisesti ja sen jälkeen kenties mennyt ja yrittänyt hukuttaa pettymyksensä tekemällä jotain muuta mutta eihän hän ole sitä mitenkään pystynyt unohtamaan koska hän on aivan verkossa teksteihini.
Tähän on toki selitys. Oikeastaan montakin selitystä. Ne ovat pitkiä, jotkut, joten sanon vain sen, että päätin hieman keventää omaa ja lukijoideni taakkaa kirjoittamalla outoja juttuja harvemmin. Ja no se vielä etten mitenkään keksinyt aihetta..
Männäviikoilla on ollut aivan uskomattoman hyviä (ja kylmiä) talvisäitä, ja niimpä ollen kuvausmahdollisuuksia on ollut joka päivä hyvästi. Minulla olisi jo varmana kymmenen muistikorttia täynnä kuvia, mutta eiihän sitä taho millään jaksaa lähtä koulun jälkeen kuvaamaan ja kaikkea parempaakin tekemistä on. Parina päivänä olen kuitenkin selvittänyt itseni pelkällä tahdonvoimalla ulos kamera kaulassani ja armottomat talvivaatekerrastot päälläni. Kylmä siellä kuitenki on äkkiä tullut..

Haloja tai mitälie valoja

Jaaha, kaikkea sitä näkee kun vanhaksi elää, sanoi mummo kun tietokoneen näki.
Minä taas näin eilen illalla sellaisen ilmiön mitä en kyllä ole koskaan ennen nähnyt ja tiedä sitten muistakaan immeisistä. Katsokaas kun olin velipojan kans harrastamassa tulileikkejä ja niiden kuvaamista ulkosalla eilen illalla apatitirallaa yhentoista aikaan mutta eihän niistä mitään tullut kun sanokaamme "hiustenkiinnitys- ynnä tappolaite" ei vörkkinyt. Satuttiinpa siinä katselemaan vähän taivaalle ja taivas varjele mikä se siellä oli ?

Tietenkin tuskailin suunnattomasti ettei minulla ollut sellaista kalansilmäobjektiivia niinkuin eräillä mutta jatkoin kuvaamista roksit jalassa. Vähänsseoli kylmä !

Näistä viimeisistä kuvista saattaa jo huomata että ilmiö alkoi häippästä.

Oli kyllä melko erikoinen juttu kuvattavaksi ! Tai no periaatteessaha tuo on kuitenkin iha suhteellisen normaali halo- valoilmiö, jossa kuunvalo heijastui ilmassa leijuvista jääkiteistä. Ei vaan ole normaali täälläpäin ! Tulipa tällainenkin sitten koettua. Hiippailin siinä sitte sormet ja varpaat jäässä sisälle.

Juuhhanin pakinat, osa 2

Jos nyt järjestäisin poikkain kans saunaillan, ja kun moni ehkä tietääkin että saunassa juttu luistaa kuin vettä vaan, mistä lie sitten johtuu, niin voisimmepa arvata mihin keskustelu suomalaisilla nuorilla miehillä tähän aikaan vuodesta kääntyisi. Nimittäin jääkiekkoon.
  Ah, jääkiekko! Tuo uljas laji, missä suomalaisen yhteiskunnan sankarit, pitkälettiset jääkiekon ammattilaiset luistelevat kuin vimmatut mustan, pyöreän kuminpalasen perässä, koettaen mahdollisimman hienon näköisesti saada tämän kappaleen ujutettua yhenlaisen verkkorautapömpelin perukoihin. Tämä rakastamamme laji on aina ollut suurimmalle osalle suomalaisista se rakkain urheilumuoto. Sitä seurataan maailmankin mittakaavalla (ehkä) kesät talvet, Sm-liigat, NHällät, KHällät ja muut, ja innostutaan sitten aina kysyttäessä selittämään pitkät sepustukset NHL:n maali- ja pistepörsseistä, johtoasemista ja playoffseista ja muista (ainakin omasta mielestä) äärettömän mielenkiintoisista asioista. Haukutaan hieman Selännettä, jolla on ollut kuivaa kautta ties kuinka pitkään ja sanotaan että no, olisikohan sen jo aika siirtyä eläkepäiviä viettään ja vaihtaa luistimet potkukelkkaan, ja Kari Lehtosta jonka alkukausi Dallasissa on ollut melko tappiollista puurtamista. Samaan hengenvetoon kehutaan  Jori Lehterän hienoa toimintaa KHL:ssä ja ties mitä, mitä allekirjoittanut ei oikein edes käsitä.
  Nythän polttavan kuumia puheenaiheita jääkiekkojäätiköllä ovat nuorten jääkiekon MM-kisat, joista oli Suomen urheilla poijjilla kultamitalit tuliaisina kotomaahan palatessaan, sekä valinnat Suomen olympiajoukkueeseen Sotshin talvikisoihin.
  Ruotsissa ollaan edelleen sitä mieltä, että Suomi voitti pelin vain petkuttamalla ja oikeat voittajat olivat Ruotsin junnu-Tre Kronor. Syynä oli kiistelty "paitsiotilanne" ennen hyökkäystä jatkoajalla josta sitten voittomaali kehkeytyi. Kiekko oli vissiinkin käynyt muutamia sekunteja viivan toisella puolella ja tuomarit eivät olleet tätä huomanneet. No, suotakoon se heille tässä tilanteessa anteeksi. Toisaalta jos puhutaan muusta tuomarityöskentelystä pelin aikana, olisi suomalaisilla tuomarismiehille pari tulikivenkatkuista sanaa sanottavana, eikä tulimyrsky ihan heti fanaattisen kiekkokansan taholta loppuisi.
  Peliä seuranneena koulupäivänä huomasin, että kun käveli koulun käytävällä ja näytti olevan aivan rauhallista, niin pinnan alla kiehui todellinen lohikeitto. Heti kun joku mainitsi jotain siihen suuntaan että "Ruotsi-Suomi" niin satapäinen joukko kääntyi puhujaa kohti ja huusi kuin yhdestä suusta: "Tuomarit oli nautoja!!!!"
Voi, se kiehuttava tilanne, missä suomalainen pelaaja taklasi ruotsalaista olkapäähän ja tämä lensi maahan, ja tuomari antoi sinipaitaiselle rangaistuksen kampituksesta!!! Se hullutus, missä Suomelle sateli kolme kaksiminuuttista seitsemän minuutin aikana !! Levisipä Facebookissa pelin jälkeen kuva, missä olivat tuomarit ja yllä teksti: 'Ruotsin ykköskenttä'.
  Niin, ja sitten se TRAAGINEN ja HIRVITTÄVÄ asia, että Saku Koivu, tuo suomalaisjääkiekon Madonna, ilmoitti olevansa liian vajaakuntoinen osallistumaan Olympialaisiin, vaikka Erkka Westerlund oli jo asettanut hänet jalustalle, jossa luki: Se Arvoitettu Kiekkojääkäri,  Urheilijijain suuri Kuningas, S.A.K.U.K. Voi, se oli totinen isku vasten ristikkoa.
  Itselleni tästä kaikesta elämää suuremmasta, valtavasta kiekkohehkutuksesta on tullut päälimmäiseksi tunne: MITÄ väliä ? Joskus minua miltei on säälittänyt ihmiset, jotka käyttävät elämänsä tämän yhden lajin parissa, kerskuen olevansa asiantuntijoita joita ei kukaan voita.. Huomaavatko he koskaan miten ohut ja merkityksetön asia tämä todella on ? Tuleeko heille koskaan oloa: "Mitä minä olen tehnyt koko elämäni?"
Sanoisin, ettei tule. He, veteraanit, ovat jo niin syvällä lajissa ja nauttivat niin suurta arvostusta, etteivät he yksinkertaisesti voi ajatella niin. Voi, maailma olisi heillekin vielä valtavan suuri, mutta he ovat rakentaneet oman kaukalonsa, jossa he luistelevat omaa yksinäistä, pientä rinkiään kannustajajoukkojen huutaessa ja vihellellessä joka puolelta.

PS. Sain kameran takaisin !! Nyt tulee taas kuvia niin että kaukalonlaidat rytisee.

Juuhhanin pakinat; osa 1.

Tein uutena vuotena ihan lupauksen: "Vuonna 2014 vähennän kännykän käyttöä." Kun koulu alkoi, (mun mielestä) ihan turhan takia jo toinen päivä, huomasin että eipä tule olemaan ongelmaa lupauksen kanssa, nimittäin tänä vuonna koulussamme on kännykkäparkki eli opettaja kerää puhelimet pois tunnin alussa.
Näistäkin voisi jupista päät täyteen mutta säästän lukijoitani turhalta kärsimykseltä.
En oikeastaan tehnyt muita lupauksia, ainakaan sellaisia mitä alkaisin täällä kertoilemaan.. No ei vaiskaan, tietenkin tein muutaman tyyliin "Olen tänä vuonna rohkeampi." ja "Suhtaudun asioihin positiivisesti."
Yritän ehdottomasti olla parempi monessa asiassa, mutta verivaloja ne eivät ole ettäh todennäköisesti tulen olemaan huonompi monessa asiassa.
Juu mutta vuosi 2014, ja tekstiä tulee nyt että rytisee. Nimenomaan tekstiä, sillä sattuneesta syystä kamerani sijaitsee aika kaukana minusta. Kukapa se ei nyt jättäisi 500 euron laitetta kaverin keittiönpöyvälle, lähtis kotiin ja muistais asiaa vasta perillä? Pointti: ei ilotulituskuvia tällä kertaa. Ehkäpä ensi kerralla ?
Mutta olen päättänyt ruveta pitämään tällaista jokaviikkoista (ainakin toivon niin) tarinaturinatuokiota blogissani. Idea taitaa olla se, että puhun jostain asiasta jotain mitä satun keksimään ja otsikko on: Juuhhanin pakinat. Huh, nerokasta itseasiassa !
Ei ole minun idea.. Se, keneltä idean sain, onkin jo toinen tarina.
SANOTAAN, että jos häneltä kysyttäisiin missä hän asuu, hän vastaisi että Kajaanissa.
Hänen isänsä on kuulemma poliisi ja että hänellä on pitkät ruskeat hiukset ? Hmm.. Kerrotaan myös, että hän kuuluu Voittosen Olavin krikettijoukkueeseen. Jaaha, no puheitahan riittää enemmän kuin ihmisiä. Puolet niistä on petäjäistä ja loputkin valitettavan usein lisäaineita. Siis puheista.
Kaikki mitä hänestä todella tiedetään, on SE, että hän kutsuu itseään nimellä "nimeltämainitsematon Ispe". Salanimi, eikö ?
Noniin, nyyt on asiaa esitelty vähäsen, joten palataanpa ensi Lauantaina juomakaukalolle.