sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Juuhhanin pakinat, osa 3

Kiusaaminen on sellainen asia, josta ihan jokaisella yli 10- vuotiaalla on jonkunlainen mielipide. Jotkut ovat jyrkästi sitä vastaan ja lähtevät barrikadeille asian puolesta. Jotkut saattavat olla sitä mieltä ettei se ole kovin kummoista, ja siksihän niitä ihmisiä kiusataan koska ne ovat sellaisia, kiusattavia. He ansaitsevat sen. Useimmat eivät kuitenkaan juuri tiedä tai ehkä jaksakaan ottaa selvää mitä se todella on. He ovat periaatteessa sitä vastaan,koska siitähän sanotaan että se on inhottavaa ja ala-arvoista, mutta koska asia ei kosketa heitä eivätkä ole välttämättä koskaan kokeneet kiusaamista, eivät he osaa muodostaa siitä aivan päivänselvää mielipidettä. Sanoisin että meikäläisellä on asiasta vahva mielipide ja koetan sen parhaani mukaan jakaa teidän kanssanne. Jos pysytte rattailla. Jos ette, niin unohtakaa koko teksti.
 Olen vakavasti sitä mieltä, että kiusaaminen on yksi surullisimmista asioista mitä ihminen voi toiselle tehdä.
No miksi ihmeessä muka ? Cmoon, mitä kamalaa on jonkun randomin härnäämisessä ja ehkä vähän tönimisessä kun verrataan johonkin ydinpommin pudottamiseen ja tuhansien kuolemiseen ?? 
No, toki tuokin asia on aivan hirveä. Ihmishenkien menettäminen on kamalaa, brutaalia, ja kuitenkin sitä tapahtuu joka päivä. Syyriassa räjähtää autopommi ja tuhansia kuolee. Armeija tulittaa siviilejä ja lisää tuhansia kuolee. Mutta, entä jos tuhotaan viattoman, ehkä vähän erilaisen ihmisen sielu, itsetunto, loppuelämä, niin että jäljelle voi jäädä ihmisraunio joka ei koskaan kykene elämään onnellista elämää, ilman että itsekään tajutaan mitä on tullut tehtyä ? 
 'No, me poikkain kans vähän syrjittiin sitä yhtä vammasta.. kolme vuotta.' 'No sen yhen tytön olis pitäny ite tajuta et me ei haluta sitä meiän mukaan.. semmonen hiljanen hissukka se oli.'
Nyt se hiljanen hissukka on vielä hiljaisempi. Teki itsemurhan vuosi sitten.
 HEI , keksin nuo (ainakin melkein) omasta päästä, mutta näin voi hyvin käydä! Näin on varmasti jo käynyt. Ja tulee käymään vielä niin kauan kuin on ihmisiä. 
On omituista, miten ihminen on ainoa olento maapallolla, joka on lajinsa edustajille näin julma. Eläinmaailmassa ei esiinny missään määrin samanlaista joukkotuhoa, syrjintää, kidutusta ja tuhoamista kuin ihmisten keskuudessa. Joukko apinoita hyökkää keppien kanssa pienempää yksilöä päin, noin vain ilman syytä ? 
Tiedättehän tarinat rumasta ankanpoikasesta ja Dumbosta, lentävästä norsusta ? Ihmisten tarinoita. Surullisia kertomuksia kiedottuna harmittomaan, mukavaan peitteeseen. Pikkulapsille tulee tuskin selväksi, että tässä käsitellään kiusaamista, hirveää asiaa. Onneksi näissä tarinoissa on onnelliset loput. Rumasta, harmaasta ankanpoikasesta kasvaa kaunis joutsen, ja Dumbosta sirkuksen päätähti.
Näin käy epäilemättä oikeassa elämässäkin. Monet kiusaamistapaukset ovat satunnaisia, kenties pitkällä ajanjaksolla lähes harmittomia, ja kiusatuista kasvaa suurenmoisia ihmisiä, rutkasti vahvempia ja ihailtavampia kuin kiusaajistaan. Valitettavasti  ehkä sadasta kiusatusta ehkä viisi saa elinikäisiä traumoja ja valtavia pelkotiloja, niin etteivät parane enää koskaan entiselleen. Tämän kaiken tuskan, itsesäälin, elämänhalun menettämisen saa aikaan ihmisten järjettömän valtava lyhytkatseisuus ja ajatuksenjuoksun tylsyys. Eihän sitä osaa miettiä, mitä uhrille tapahtuu, ja ei sitä ehkä haluakkaan. Kun on tuommoinen.
Äärimmilleen viety esimerkki asiasta ovat kansanmurhat. Juutalaiset, Hitler, ei muita tule mieleen mutta koittakaapa te kaivaa esille. Ja vain sen takia, sen erilaisuuden ja  oman lyhytkatsoisuuden.

2 kommenttia: