Juuhhanin pakinat; osa 1.

Tein uutena vuotena ihan lupauksen: "Vuonna 2014 vähennän kännykän käyttöä." Kun koulu alkoi, (mun mielestä) ihan turhan takia jo toinen päivä, huomasin että eipä tule olemaan ongelmaa lupauksen kanssa, nimittäin tänä vuonna koulussamme on kännykkäparkki eli opettaja kerää puhelimet pois tunnin alussa.
Näistäkin voisi jupista päät täyteen mutta säästän lukijoitani turhalta kärsimykseltä.
En oikeastaan tehnyt muita lupauksia, ainakaan sellaisia mitä alkaisin täällä kertoilemaan.. No ei vaiskaan, tietenkin tein muutaman tyyliin "Olen tänä vuonna rohkeampi." ja "Suhtaudun asioihin positiivisesti."
Yritän ehdottomasti olla parempi monessa asiassa, mutta verivaloja ne eivät ole ettäh todennäköisesti tulen olemaan huonompi monessa asiassa.
Juu mutta vuosi 2014, ja tekstiä tulee nyt että rytisee. Nimenomaan tekstiä, sillä sattuneesta syystä kamerani sijaitsee aika kaukana minusta. Kukapa se ei nyt jättäisi 500 euron laitetta kaverin keittiönpöyvälle, lähtis kotiin ja muistais asiaa vasta perillä? Pointti: ei ilotulituskuvia tällä kertaa. Ehkäpä ensi kerralla ?
Mutta olen päättänyt ruveta pitämään tällaista jokaviikkoista (ainakin toivon niin) tarinaturinatuokiota blogissani. Idea taitaa olla se, että puhun jostain asiasta jotain mitä satun keksimään ja otsikko on: Juuhhanin pakinat. Huh, nerokasta itseasiassa !
Ei ole minun idea.. Se, keneltä idean sain, onkin jo toinen tarina.
SANOTAAN, että jos häneltä kysyttäisiin missä hän asuu, hän vastaisi että Kajaanissa.
Hänen isänsä on kuulemma poliisi ja että hänellä on pitkät ruskeat hiukset ? Hmm.. Kerrotaan myös, että hän kuuluu Voittosen Olavin krikettijoukkueeseen. Jaaha, no puheitahan riittää enemmän kuin ihmisiä. Puolet niistä on petäjäistä ja loputkin valitettavan usein lisäaineita. Siis puheista.
Kaikki mitä hänestä todella tiedetään, on SE, että hän kutsuu itseään nimellä "nimeltämainitsematon Ispe". Salanimi, eikö ?
Noniin, nyyt on asiaa esitelty vähäsen, joten palataanpa ensi Lauantaina juomakaukalolle.